Minäpäs olen nyt vihdoin päässyt talvilomalle, eikun joululomalle. Katson telkkaria, syön, käväisen nopeasti ulkona, nukun, olen koneella. Sitten kun joku kysyy "voidaanko tavata?" tekisi mieli vastata ei. Masentaa. Masensi kyllä jo ennenkin. En tiedä onko lomalla aina tällaista? On joskus ennenkin ollut joo, mutta silti. Telkkaria on kiva katsoa, mutta siitä tulee vain lopulta pää kipeäksi. Kaikenlaista pitäisi vielä tehdä, mutta kyllä tietokone on mukavampi. Pitäisi lukea kirja..mutta elokuvat ovat hauskempia.
Minähän tulen hulluksi kun en joka päivä menekään mihinkään. Koulussa on aina pakko käydä ja siellä tapaa väkisinkin ihmsiä joten onhan se kivaa. Nyt olen menettänyt sosiaalisuuteni täysin (vaikken ole koskaan kauhean sosiaalinen ollutkaan).
Ystäväni kysyy: Tavataanko joku päivä?
Ei tee mieli, mutta pakko on että ystävyytemme säilyy. Maailmassa on niin paljon kivempiakin ihmisiä johon minut voi helposti vaihtaa, joten vähän pitää pitää yhteyttä yllä.
Minä: Joo.
Ystäväni: Mennään porukalla keilaamaan.
Porukalla? Jes, kiva. -.-' Minä kun olen niin saatanan sosiaalinen. No, pakkohan minun on mentävä, etten eristäydy totaalisesti.
Minä: Joo.
Muutenkin tunnen itseni niin..niin..no en tiedä, turhaksi? Ei, kyllähän minua tarvitaan neuvoja antamaan. Epärakastetuksi ehkä? En tiedä. Tarvitsisin varmaan jonkun pienen salasuhteen tai jotain. xD Mutta eihän sellaistakaan voi, sillä siihen ei sovi kuka tahansa. Olenhan niin vaativa.
