Talviloman synkistelyä

Minäpäs olen nyt vihdoin päässyt talvilomalle, eikun joululomalle. Katson telkkaria, syön, käväisen nopeasti ulkona, nukun, olen koneella. Sitten kun joku kysyy "voidaanko tavata?" tekisi mieli vastata ei. Masentaa. Masensi kyllä jo ennenkin. En tiedä onko lomalla aina tällaista? On joskus ennenkin ollut joo, mutta silti. Telkkaria on kiva katsoa, mutta siitä tulee vain lopulta pää kipeäksi. Kaikenlaista pitäisi vielä tehdä, mutta kyllä tietokone on mukavampi. Pitäisi lukea kirja..mutta elokuvat ovat hauskempia. 

Minähän tulen hulluksi kun en joka päivä menekään mihinkään. Koulussa on aina pakko käydä ja siellä tapaa väkisinkin ihmsiä joten onhan se kivaa. Nyt olen menettänyt sosiaalisuuteni täysin (vaikken ole koskaan kauhean sosiaalinen ollutkaan). 

Ystäväni kysyy: Tavataanko joku päivä?
Ei tee mieli, mutta pakko on että ystävyytemme säilyy. Maailmassa on niin paljon kivempiakin ihmisiä johon minut voi helposti vaihtaa, joten vähän pitää pitää yhteyttä yllä. 
Minä: Joo.
Ystäväni: Mennään porukalla keilaamaan. 
Porukalla? Jes, kiva. -.-' Minä kun olen niin saatanan sosiaalinen. No, pakkohan minun on mentävä, etten eristäydy totaalisesti. 
Minä: Joo.

Muutenkin tunnen itseni niin..niin..no en tiedä, turhaksi? Ei, kyllähän minua tarvitaan neuvoja antamaan. Epärakastetuksi ehkä? En tiedä. Tarvitsisin varmaan jonkun pienen salasuhteen tai jotain. xD Mutta eihän sellaistakaan voi, sillä siihen ei sovi kuka tahansa. Olenhan niin vaativa. 

Syysloma

Mulla oli vastikään synttärit. :D Täytin 17. Pidin jotkut pienet sukukahvittelut. Sain lahjaksi vain rahaa. Ei haittaa, ostin itselleni vaatteita lahjaksi 70 eurolla. :D Kävin bestikseni kanssa shoppailemassa ja melkin asuimme yhdessä liikkeessä. :D Kävin kassalla 4 kertaa ostamassa eri asioita ja muutenkin olimme siellä varmaan monta tuntia. Sitäpaitsi myyjä kuunteli japanilaista ja korealaista musiikkia, joten pyysin häneltä parin bändin nimeä. :) Niin ja tosiaan, kävin kassalla 4 kertaa. 
Sitten parin päivän päästä kävin Porvoossa kahvilla ystäväni kanssa ja koska minun sitten piti tappaa vähän aikaa sorruin ostamaan vaatteita. Ne olivat alennuksessa hei! :D Joten laskin nekin itselleni ostamiin lahjoihin. :) 
 Kaverijuhlat on vielä tulossa.. kaks viikkoa myöhässä. Mutta ei se mitään, kunhan kaikki pääsevät eikä kukaan sairastu. Mutta nyt on kuitenkin syysloma. Alkoi juuri. 

Mun pitäis aloittaa joku hiton koulublogi. Jostain syystä koulun google-tililläni ei voinut sitä tehdä, joten se tulee tälle samalle tilille. En minä nyt uutta tiliä yhden koulublogin takia rupea tekemään. Ei voi mitään jos ihmiset vahingossa eksyvät tännekin. Eihän tätä muutenkaan kukaan lue. :P Ja epäilen että saakohan koulublogikaan mitään lukijoita? No ihan sama, minusta on kiva kirjoittaa. 

Meillä oli muuten koulussa sellainen teema-viikko. Ensimmäinen päivä oli hauska, sillä kaikki (tai ainakin muutama) tulivat pyyjamat päällä kouluun, eikä opettajille oltu ilmoitettu koko tapahtumasta. Joten opet näyttivät kuusta tippuneilta. :D 
Sitten mun synttäreillä oli urheilu-päivä. En tuntenut itseäni itsekseni. :( Yritin laittautua vähän tennismäiseksi. Ja kokoajan tuntui tyhmältä, sillä inhoan koulun jumppatunteja. En tiedä miksi..jotain traumoja varmaan alakoulusta. Muuten tykkään kyllä tanssia. Mutta synttäripäiväni teema ei ollut kauhean kiva, ainakaan minun mielestäni. 
Sitä seurasi sitten bisnes-päivä. Se taas oli ihan miellyttävä. Lainasin äidiltä liituraita liivin. Me aina lainailemme toistemme vaatteita. Aina kun ostan jotain uutta äiti ensin vähän moittii, koska minulla on niin paljon vaatteita, mutta sitten seuraava asia on että mahtuuko ostos kenties hänenkin päälleen. :D 
Torstaina oli sitten merirosvopäivä. Olin aivan ylivoimaisesti parhaan näköinen korsetissani. Yritin siis matkia Penelope Cruzia Pirates of the Caribbeanista, mikä minusta onnistui ihan kivasti. 
Viimeinen päivä oli sitten Jersey Shore. En edes oikein tiedä mikä se on, mutta ymmärsin että jotain lissun ja huoran väliltä. 

Mitäs vielä? No syysloma tässä alkoi. Menen ehkä huomenna kampaajatutulleni kokeilemaan vanhojentanssi kampaustani. :) 

Tällä hetkellä olen hurahtanut apulantaan. :)

Ja tottakai rakastan edelleenkin saksalaista musiikkia. :)
Tässä ihanaa eisbrecheriä: 

Huono viikko

Ai jumalauta mikä viikko, eikä se ole edes vielä loppu. Masentaa. Yksi ystävistäni alkaa käydä hermoilleni pahasti. Hän on niin itsekäs. "Minä minä minä" aina vaan "minä". Esimerkiksi kun sanoo jotain että, "hitsi unohdin jumppakenkäni kotiin" niin hänen vastauksensa siihen on "minullapa on omani mukana." Sehän auttaa minua paljon! No juu, emme me niin läheisiä ystäviä ole. Ihan sama. 

Lisäksi meidän pitää myydä keksejä ja karkkeja kerätäksemme rahaa koulun Saksa-Puola matkaa varten. Eilen saimme ainakin 5 laattikkoa myytyä kaverini kanssa puolessa tunnissa. Joten meni ihan hyvin. Ja minäpä halusinkin mennä yhden ystävän luokse, koska nyt minulla oli aihetta siihen. Ei olisi pitänyt mennä, muttakun minä aina teen kaikkea tyhmää. Avasi hän kyllä oven ja meni ihan sanattomaksi kun näki meidät ovensa takana, eikä selvästikään ilahtunut. "Haluatko ostaa näitä?" ehdin nopeasti tokaista johon hän vastasi että ei. Sitten hän sanoi että hänellä on vieras joten toisen kerran tai jotain sinne päin. Tuli niin huono omatunto, minulle. Inhoan itseäni. Miksi aina menen häiritsemään ihmisiä? Eikä kenellekään pitäisi tulla huono omatunto siitä että käy jonkun ovella, mutta minullepa tulee. Olen vaaka, ihan kauhea vaaka. Jään aina vatvomaan asioita, vaikkei saisi. Minulla on edelleenkin paha olo, vaikka tuo tapahtui eilen. Olen kuullut että kyseinen henkilö olisi vähän nuuka..en tiedä pitääkö juoruja kuunnella, mutta äiti oli sitä mieltä että se vain oli tyypin tapa sanoa ettei aio ostaa mitään. Ja mistä minä nyt tiedän olemmeko väleissä vai suuttuiko hän?

Tanssikurssikin alkoi. Muuten oli kivaa, paitsi että pääni tuli kipeäksi ja omatunto painoi. Tanssiopenikin, joka muuten on kaverini huomasi että olen myrtsi. Sitten illalla sain oudon tekstarin. "Olen kaverisi. :-)" kirjoitti tanssiopeni. Melkein tipuin tuolilta. Aika random viesti, joten kysyin mistä hän sen nyt yhtäkkiä keksi johon hän vastasi että muka kysyin sitä tänään. Enkä kysynyt, vai kysyinkö jotenkin alitajuisesti? Hänen on täytynyt kuulla väärin, sillä en ole kysynyt moista. Vai onko minulla vain niin huono muisti? Mutta viesti oli kuitenkin kiva. Ystävät ovat ihania. :) 

Tänään epäonni jatkuu. Minun piti lainata yhdeltä lempiopelta opetukseen liittyvä CD. No, minä sitten pudotin vahingossa sen kotelon, joka tietysti meni rikki. CD ei onneksi ollut sillä hetkellä sisällä. Istuin puoli tuntia miettimässä mitä nyt menen sanomaan, ettei hän suutu. No ei hän suuttunut, tai ei ainakaan näyttänyt suuttuvan. Sanoin että voin tuoda huomenna uuden kotelon, mutta hänellä olikin vanhoja koteloita joten asia järjestyi. Onneksi! Miten voin olla niin tohelo? Ja tuollainenkin pieni juttu pistää pääni ihan sekaisin. Inhoan edelleenkin itseäni. Enkä jaksa inhota ja olla vihainen joten masennun mieluummin, mutta kyllä tämä ohi menee. Nyt on vain huono viikko. 

Rammstein

Olen niin hurahtanut Rammsteiniin! :) Musiikki on hyvää, industrial metallia ja kieli on saksa. <3 Laulut ovat hirveitä, mutta samalla niin hyviä. Niissä on mukavasti mietittävää ja tarinoita ja sanleikkejä. Koko nimikin on sanaleikki. Se tulee jostain lento-onnettomuudesta jossain kaupungissa nimeltä Ramstein ja saksaksi verbi rammen tarkoittaa törmätä joten bändin nimeen on tahallaan laitettu toinen ämmä sanaleikin takia. Linkitän tähän laulujen sanoitukset suomeksi: http://fi.affenknecht.com/sanoitukset/. Tekstit ovat niin mahtavia! Haluan ehdottomasti Till Lindemannin runokirjan, Messer! :) Oikea taiteilija, sanon minä. 

Lempi lauluni tällä hetkellä taitaa olla morgenstern. Siinä on niin hieno tarina. Tyttö joka luulee että on niin ruma että pitää piiloutua. Mutta lopulta jos katsoo sydämellä hän onkin kaunis. Tai niin minä sen ymmärrän. Sisäinen kauneushan onkin aitoa kauneutta. :)

Mummo

Nyt yhtäkkiä mummo onkin saattohoidossa. :( Koe-viikkona. Kävin tänään aamulla sanomassa moikka. Hänellä on keuhkoissa niin paljon limaa ettei pysty hengittämään, eikä sitä saa pois. En edes vielä voi tajuta etten mene enää katsomaan häntä. Onhan hän jo nelisen vuotta ollut sänkypotilaana, mutta kuitenkin tämä tuli äkkiä. Ei hänen elämänsä mitään kivaa enää ole. Pääsköön kärsimyksestään.

Otin kokeeseen varmuuden vuoksi nenäliinoja ja peilin mukaan siltä varalta että itku tulisi, mutta en minä voi julkisesti itkeä. En itkenyt. Opettaja heitti vitsillä että:

" Ai sinulla onkin nenäliinat kyyneleitä varten mukana."

"Nimenomaan."

"Tarkoitin siis että jos koe on vaikea."

"Joo, hehhe."

Tietäisipä vain kuinka naulan kantaan osuikaan. Kohta minulla ei ole isovanhempia. Mutta mummosta on eniten muistoja. Pelasimme korttia kun olin pieni. Ja muutenki huomaan olevani sukua hänelle. :) Ja hänen sanontansa aion viedä eteenpäin.

Moikka mummo! <3

Äitienpäivää

Viime kirjoituksesta onkin pitkä aika, mutta eihän tätä kuitenkaan kukaan lue joten ihan sama. Mitäs tässä nyt on joulun jälkeen tapahtunut? Minusta tuli kummitäti. Sitten kävin desucon frostbitessa. Oli se ihan kivaa. Muuta en muista. Aina unohtuu kaikki tekemiset. Nyt olen kuitenkin taas hurahtanut Saksaan. :) Löysin taas paljon kivaa musiikkia. Tällä kertaa metallia..taas. Lisäksi minusta on kiva kirjoittaa saksalaisia dialogeja tai muita tarinoita. Opekaan ei varmaan enää jaksa kohta lukea niitä. Tarkoitus on kirjoittaa noin puolen sivun pikku teksi ja minä kirjoitan noin 4 sivua. Hehe.. 

Muuten tässä on masentanut vähän.. Koulukin loppuu kohta, enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Olen tässä laittanut opettajia ojennukseen. Kuulostaa pahalta. :P No ei, sanoin vain matikan opelle etten pidä hänen tunneistaan. Hänestä on tullut vitsikkäämpi. Ja tunnit menivät parempaan suuntaan. Kuunnellaanko minua nyt sitten? vai mistä se johtuu? Minusta minulla on oikeus kertoa millainen hyvän open tulee olla. Pelkään kuitenkin ettei koe mene kauhean hyvin. No kunhan saan hyväksytyn olen iloinen. 

Eilen oli kumma päivä. Ensinnäkin ostin jonkun kauhuleffan joka oli K 15 ja minulta kysyttiin henkkareita. Mitä ihmettä?! Kuinkahan nuorelta minäkin näytän? Näytin sitten mopokorttia kassatädille joka katseli pitkään, ikään kuin laskisi ikääni. -.- Eihän mopokorttia edes saa, ellei ole 15. Ostin äidille äitienpäiväksi yöpaidan. Oli vaikea valita väriä, kun niitä oli niin paljon. Eikä asiaa helpottanut se että olen vaaka. No, päädyin kuitenkin liilaan. Eikä siinä kaikki, päivä jatkui. Yllätys yllätys, tottakai se jatkui. Niinhän päivät yleensä. Kadulla tuli joku oranssiin kaapuun pukeutunut mies koreineen vastaan. 

- Hei siellä, kaunis ihminen! hän huusi. 

Eikää, se puhuu mulle. Jouduin pysähtymään. 

- Me ollaan tässä jaeltu kaikille mukaville ihmisille keksejä. *tunkee keksipaketin käteeni* Me ollaan munkkiopiskelijoita ja ollaan leivottu nää ihan ite.

Voi jeesus, voikohan näitä edes syödä? No otan nämä ihan kohteliaasti ja lähden sitten pois.

- Öh.. joo kiitos, vastasin vastahakoisesti ja käännyin lähtemään.

- Ihmiset on usein antanut näistä jotain pientä kolehtia, ninku euron, tyyppi jatkaa. 

Just joo totta kai. Euron neljästä keksistä. Enkä mä edes vittu halua näitä!

- Joo, kuule tiiätkö en mä tarvii näitä. Kiitti vaan. *antaa keksit takaisin ja lähtee lipettiin*   

Sitten istuin johonkin ja katselin ikkunasta miten tyyppi kiusasi muita. Hänellä oli vielä joku kaveri, joka myi jotain kirjoja. Olinkohan liian tyly? "En mä tarvii näitä." Hyvä kun en ruvennut vielä kiroilemaan siellä. "En mä mitään perkeleen keksejä haluu!" Ainahan minä tyly olen, ei sille voi mitään. :P 

Bussimatkalla kotiin tullessani vieressäni istui joku mies joka haisi kammottavan paljon partavedeltä. Muutenkin hän oli vähän kumma. Onneksi ei puhunut minulle! Ja mitä sitä partavettäkin pitää laittaa niin paljon että koko bussi löyhkää, häh? Kun pääsin bussista ulos ajoin kotiin sadetta pakoon. Ja sitten kirjoitin taas saksan sadun, josta tuli aika kumma. Mutta tuskin se haittaa, ope tietää jo että olen vähän kumma. 

Ja lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille äideille hyvää äitienpäivää! Etenkin omalleni, minun äitini on paras! <3 Liila yöpaita oli ihan hyvä. :) Oikeasti, äidit ovat maailman ihanimpia ihmisiä! Rakastan äitiäni! <3 HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Joulua odotellessa

Minulla on vihdoinkin joululoma. :) Olen puoli päivää istunut tiukassa korsetissa joka kuului juhla asuuni. ^^ Oli hienot juhlat koulussa. Olen juossut halaamassa melkein kaikkia, joten monet varmaan pitävät ihan hulluna. xD Jostain kumman syystä olen käynyt samassa kaupassa kolme kertaa tänään ja aina tavannut siellä tuttuja joille on kiva toivottaa hyvää joulua. Muutaman lahjankin olen tänään saanut. :) Tällä hetkellä olen hurahtanut Goo Goo Dollsien "I just want you to know who I am" lauluun. <3 Joululaulut eivät oikein kiinnosta. Minusta on tullut sellainen novellifriikki että joululoman aikana varmaan tulee paljon kirjoitettua. Kirjoitin jouludialogin ja ajattelin laittaa sen tänne. Mitä tässä nyt vielä turhia höpisemään. Hyvää Joulua kaikille! Tässä tulee se jouludialogi: (ei saa kopsata)

Joulumieltä

-         Rakas joulupukki..

-         Mitä, uskot sä vielä joulupukkiin?

-         Tietysti! Jouluhan on vain kerran vuodessa.

-         Pelkkää hömpötystä ja ärsyttäviä lauluja.

-         Ja mukavaa tunnelmaa ihanine lahjoineen.

-         Miksi jouluna pitää antaa lahjoja?

-         Koska silloin näytetään muille että heistä välitetään.

-         Kallista touhua.

-         Otatko glögiä?

-         No en!

-         Entä jouluteetä?

-         En! Vie ne joululitkusi hiiteen.

-         Haista tätä, se tuoksuu ihan hyvältä.

-         Haista ite!

-         Autatko minua sitten koristelemaan kuusen?

-         Suksi kuuseen! Ei kiinnosta!

-         Piristyisit nyt vähän. Kuusesta tulee hieno.

-         Niin ja neulaset tippuvat ja niitä löytyy lattialta vielä ensi kesänäkin.

-         Mutta kuusi tuoksuu niin hyvältä.

-         Ei kai sitä kuitenkaan pakko ole sisään tuoda.

-         Nyt se on koristeltu. Eikö olekin kaunis?

-         Kysy siltä tunteeko se itsensä kauniiksi.

-         Leivotaanko pipareita?

-         Ei niitä kukaan syö.

-         Miksei söisi? Tehdään oikein iso piparkakkutalo!

-         Sotkua siitä vain tulee.

-         Leivotaanko sitten joulutorttuja?

-         Ne hajoavat käsiin. Sitä paitsi niistäkin tulee sotkua.

-         Leikellään sitten lumihiutaleita.

-         Sinä haluat väkisinkin sotkea.

-         No, katsotaan sitten joku joululeffa.

-         Joo, joku toimintaleffa jossa pukki paljastuukin pahaksi.

-         Sinussa ei ole joulumieltä!

-         Terävä huomio.

-         Miten minun pitäisi viettää joulua kanssasi?

-         En useimmiten vietä joulua.

-         Lauletaanko joku joululaulu?

-         Eii!

-         Poltetaanko kynttilöitä?

-         Ihan vapaasti.

-         Laitetaanko ikkunaan kynttelikkö?

-         Jos on pakko.

-         Saanko laittaa joulutähden pöydälle?

-         Eikö se kuulu kuuseen?

-         Tarkoitan tätä kukkaa.

-         Miksi pöydälle?

-         Siihen se sopii.

-         Mikset ole vielä syönyt kaikki joulukalenterisi suklaat?

-         Eihän niitä saa heti syödä.

-         Etkö ole vielä tajunnut etteivät tontut suutu vaikka söisitkin ne?

-         Sinäpä sen sanoit. Askarrellaanko tonttuja?

-         Sellaisia turhuuksia. Ei askarrella.

-         Tehdäänkö sitten joulukortteja?

-         Kenelle minä sellaisia antaisin?

-         Ystävillesi.

-         Mistä sinä näitä jouluun liittyviä juttuja keksit?

-         Rakastan joulua! Silloin on niin paljon kaikkea kivaa.

-         Ainoa mistä pidän on jouluruoka.

-         Pidätkö? Sittenhän meille voi vielä tulla kiva joulu. Laitetaanko jouluverhot?

-         Kunhan otat ne sitten joulun jälkeen pois.

-         Juu juu! Mutta nyt tämä talo koristellaan kunnolla.

-         Hyvä on, mutta ei sitten sotketa!

-         Ja sitten juodaan glögiä.

-         Otan mieluummin sitä teetä.

-         Selvä! Ole hyvä.

-         Ehkei tämä joulu kuitenkaan ole niin kamala.

-         Ei tietenkään! Ja nyt vähän joulumusiikkia.

-         Mitä meninkään sanomaan.

-         Tästä tulee kyllä kaikkien aikojen joulu!