Ai jumalauta mikä viikko, eikä se ole edes vielä loppu. Masentaa. Yksi ystävistäni alkaa käydä hermoilleni pahasti. Hän on niin itsekäs. "Minä minä minä" aina vaan "minä". Esimerkiksi kun sanoo jotain että, "hitsi unohdin jumppakenkäni kotiin" niin hänen vastauksensa siihen on "minullapa on omani mukana." Sehän auttaa minua paljon! No juu, emme me niin läheisiä ystäviä ole. Ihan sama.
Lisäksi meidän pitää myydä keksejä ja karkkeja kerätäksemme rahaa koulun Saksa-Puola matkaa varten. Eilen saimme ainakin 5 laattikkoa myytyä kaverini kanssa puolessa tunnissa. Joten meni ihan hyvin. Ja minäpä halusinkin mennä yhden ystävän luokse, koska nyt minulla oli aihetta siihen. Ei olisi pitänyt mennä, muttakun minä aina teen kaikkea tyhmää. Avasi hän kyllä oven ja meni ihan sanattomaksi kun näki meidät ovensa takana, eikä selvästikään ilahtunut. "Haluatko ostaa näitä?" ehdin nopeasti tokaista johon hän vastasi että ei. Sitten hän sanoi että hänellä on vieras joten toisen kerran tai jotain sinne päin. Tuli niin huono omatunto, minulle. Inhoan itseäni. Miksi aina menen häiritsemään ihmisiä? Eikä kenellekään pitäisi tulla huono omatunto siitä että käy jonkun ovella, mutta minullepa tulee. Olen vaaka, ihan kauhea vaaka. Jään aina vatvomaan asioita, vaikkei saisi. Minulla on edelleenkin paha olo, vaikka tuo tapahtui eilen. Olen kuullut että kyseinen henkilö olisi vähän nuuka..en tiedä pitääkö juoruja kuunnella, mutta äiti oli sitä mieltä että se vain oli tyypin tapa sanoa ettei aio ostaa mitään. Ja mistä minä nyt tiedän olemmeko väleissä vai suuttuiko hän?
Tanssikurssikin alkoi. Muuten oli kivaa, paitsi että pääni tuli kipeäksi ja omatunto painoi. Tanssiopenikin, joka muuten on kaverini huomasi että olen myrtsi. Sitten illalla sain oudon tekstarin. "Olen kaverisi. :-)" kirjoitti tanssiopeni. Melkein tipuin tuolilta. Aika random viesti, joten kysyin mistä hän sen nyt yhtäkkiä keksi johon hän vastasi että muka kysyin sitä tänään. Enkä kysynyt, vai kysyinkö jotenkin alitajuisesti? Hänen on täytynyt kuulla väärin, sillä en ole kysynyt moista. Vai onko minulla vain niin huono muisti? Mutta viesti oli kuitenkin kiva. Ystävät ovat ihania. :)
Tänään epäonni jatkuu. Minun piti lainata yhdeltä lempiopelta opetukseen liittyvä CD. No, minä sitten pudotin vahingossa sen kotelon, joka tietysti meni rikki. CD ei onneksi ollut sillä hetkellä sisällä. Istuin puoli tuntia miettimässä mitä nyt menen sanomaan, ettei hän suutu. No ei hän suuttunut, tai ei ainakaan näyttänyt suuttuvan. Sanoin että voin tuoda huomenna uuden kotelon, mutta hänellä olikin vanhoja koteloita joten asia järjestyi. Onneksi! Miten voin olla niin tohelo? Ja tuollainenkin pieni juttu pistää pääni ihan sekaisin. Inhoan edelleenkin itseäni. Enkä jaksa inhota ja olla vihainen joten masennun mieluummin, mutta kyllä tämä ohi menee. Nyt on vain huono viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti