Äitienpäivää

Viime kirjoituksesta onkin pitkä aika, mutta eihän tätä kuitenkaan kukaan lue joten ihan sama. Mitäs tässä nyt on joulun jälkeen tapahtunut? Minusta tuli kummitäti. Sitten kävin desucon frostbitessa. Oli se ihan kivaa. Muuta en muista. Aina unohtuu kaikki tekemiset. Nyt olen kuitenkin taas hurahtanut Saksaan. :) Löysin taas paljon kivaa musiikkia. Tällä kertaa metallia..taas. Lisäksi minusta on kiva kirjoittaa saksalaisia dialogeja tai muita tarinoita. Opekaan ei varmaan enää jaksa kohta lukea niitä. Tarkoitus on kirjoittaa noin puolen sivun pikku teksi ja minä kirjoitan noin 4 sivua. Hehe.. 

Muuten tässä on masentanut vähän.. Koulukin loppuu kohta, enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Olen tässä laittanut opettajia ojennukseen. Kuulostaa pahalta. :P No ei, sanoin vain matikan opelle etten pidä hänen tunneistaan. Hänestä on tullut vitsikkäämpi. Ja tunnit menivät parempaan suuntaan. Kuunnellaanko minua nyt sitten? vai mistä se johtuu? Minusta minulla on oikeus kertoa millainen hyvän open tulee olla. Pelkään kuitenkin ettei koe mene kauhean hyvin. No kunhan saan hyväksytyn olen iloinen. 

Eilen oli kumma päivä. Ensinnäkin ostin jonkun kauhuleffan joka oli K 15 ja minulta kysyttiin henkkareita. Mitä ihmettä?! Kuinkahan nuorelta minäkin näytän? Näytin sitten mopokorttia kassatädille joka katseli pitkään, ikään kuin laskisi ikääni. -.- Eihän mopokorttia edes saa, ellei ole 15. Ostin äidille äitienpäiväksi yöpaidan. Oli vaikea valita väriä, kun niitä oli niin paljon. Eikä asiaa helpottanut se että olen vaaka. No, päädyin kuitenkin liilaan. Eikä siinä kaikki, päivä jatkui. Yllätys yllätys, tottakai se jatkui. Niinhän päivät yleensä. Kadulla tuli joku oranssiin kaapuun pukeutunut mies koreineen vastaan. 

- Hei siellä, kaunis ihminen! hän huusi. 

Eikää, se puhuu mulle. Jouduin pysähtymään. 

- Me ollaan tässä jaeltu kaikille mukaville ihmisille keksejä. *tunkee keksipaketin käteeni* Me ollaan munkkiopiskelijoita ja ollaan leivottu nää ihan ite.

Voi jeesus, voikohan näitä edes syödä? No otan nämä ihan kohteliaasti ja lähden sitten pois.

- Öh.. joo kiitos, vastasin vastahakoisesti ja käännyin lähtemään.

- Ihmiset on usein antanut näistä jotain pientä kolehtia, ninku euron, tyyppi jatkaa. 

Just joo totta kai. Euron neljästä keksistä. Enkä mä edes vittu halua näitä!

- Joo, kuule tiiätkö en mä tarvii näitä. Kiitti vaan. *antaa keksit takaisin ja lähtee lipettiin*   

Sitten istuin johonkin ja katselin ikkunasta miten tyyppi kiusasi muita. Hänellä oli vielä joku kaveri, joka myi jotain kirjoja. Olinkohan liian tyly? "En mä tarvii näitä." Hyvä kun en ruvennut vielä kiroilemaan siellä. "En mä mitään perkeleen keksejä haluu!" Ainahan minä tyly olen, ei sille voi mitään. :P 

Bussimatkalla kotiin tullessani vieressäni istui joku mies joka haisi kammottavan paljon partavedeltä. Muutenkin hän oli vähän kumma. Onneksi ei puhunut minulle! Ja mitä sitä partavettäkin pitää laittaa niin paljon että koko bussi löyhkää, häh? Kun pääsin bussista ulos ajoin kotiin sadetta pakoon. Ja sitten kirjoitin taas saksan sadun, josta tuli aika kumma. Mutta tuskin se haittaa, ope tietää jo että olen vähän kumma. 

Ja lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille äideille hyvää äitienpäivää! Etenkin omalleni, minun äitini on paras! <3 Liila yöpaita oli ihan hyvä. :) Oikeasti, äidit ovat maailman ihanimpia ihmisiä! Rakastan äitiäni! <3 HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!