Nyt yhtäkkiä mummo onkin saattohoidossa. :( Koe-viikkona. Kävin tänään aamulla sanomassa moikka. Hänellä on keuhkoissa niin paljon limaa ettei pysty hengittämään, eikä sitä saa pois. En edes vielä voi tajuta etten mene enää katsomaan häntä. Onhan hän jo nelisen vuotta ollut sänkypotilaana, mutta kuitenkin tämä tuli äkkiä. Ei hänen elämänsä mitään kivaa enää ole. Pääsköön kärsimyksestään.
Otin kokeeseen varmuuden vuoksi nenäliinoja ja peilin mukaan siltä varalta että itku tulisi, mutta en minä voi julkisesti itkeä. En itkenyt. Opettaja heitti vitsillä että:
" Ai sinulla onkin nenäliinat kyyneleitä varten mukana."
"Nimenomaan."
"Tarkoitin siis että jos koe on vaikea."
"Joo, hehhe."
Tietäisipä vain kuinka naulan kantaan osuikaan. Kohta minulla ei ole isovanhempia. Mutta mummosta on eniten muistoja. Pelasimme korttia kun olin pieni. Ja muutenki huomaan olevani sukua hänelle. :) Ja hänen sanontansa aion viedä eteenpäin.
Moikka mummo! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti